joni.lanki@gmail.com

22.6.2016

Ohjeita proosan kirjoittajille

Vuonna 1928 englantilainen lääkäri Alexander Fleming kasvatti bakteereja, jotka aiheuttivat haavoissa tulehduksia. Ja kun Hitler nousi valtaan, tunsi Fleming suurta vetoa häneen, niin älyllistä kuin seksuaalistakin, sillä Fleming oli kiinnostunut politiikasta ja filosofiasta vain siinä määrin, miten ne aiheuttivat liikettä ja liikkuivat itse, kuin murtuvat jäämassat, vimmaista vauhtia kohti mannerta kohti ajautuvat jäälautat, Fleming juoksee poispäin, hyppii lautalta toiselle, kunnes saapuu kiinteälle, vanhalle jäätikölle, joka puolestaan liikkuu niin lujaa että Fleming kaatuu kuonolleen. Silloin kun parrakas löytöretkeilijä saapui napajäätikölle, säämies selittää, jäätikkö alkoi liikkua. Mutta jäätikkö oli vielä niin suuri, ettei retkeilijä tajunnut liikkuvansa, häntä vain huimasi, hämärästi. Fleming seisoo palasella samaa jäätä kuin hänkin. Taivas on pimeä, mustavalkoinen, sen pintaan heijastetetaan dokumenttikuvia rekikoirista ja riutuneista retkikunnista. Ne haihtuvat. Fleming ja lautat saapuvat rantaan. Kivikkoa. Aallot. Vaahtoa, johon uudet ruumiinosat muodostuvat. Fleming nukkuu yöt palvelijattarensa vieressä. He eivät rakastele, vaan makaavat kiinni toisissaan, toisilleen puhumatta, ja Flemingin hengitys polttaa palvelijattaren niskaa. Paloittele ja liimaa, vedä viiva, mikään ei ole merkityksetöntä, Fleming ei saa unta. Leiki orgioiden jälkeisellä tyhjyydellä. Tulet myymään sielusi, turha sitä on kieltää, mutta sielu on allegoria, joka ostajille kelpaa vain ruumiina, joten keskity eräänlaisen itsesi myrkyttämiseen äläkä tee muita kuin harkitsemattomia erehdyksiä aineen ja hengen välisen suhteen kanssa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti